Korkki kiinni Jari!

Suonenvetoja #halonen En ole kirjoittanut pitkään aikaan blogia tai pävittänyt teille tämän hetkistä tilannetta. Tämä johtuu siitä, että mikään ei muutu ja kaikki on kuten edellisen kirjoituksen aikana. En juo, enkä ole juomassa. Olisi kiva kirjoittaa jotain, mutta kun ei ole mitään kirjoitettavaa. Alkoholittomuudesta on tullut uusi normi, eikä se näillä näkymin ole muuttumassa mihinkään.  Tykästyin kuitenkin kirjoittelemaan, joten aloitun uuden blogin uusista haihatuksistani, jota kutsumme suonenvedoiksi. Mitä on suonenvedot? Käy lukemassa uudesta blogistani jos kiinnostaa. https://suonenvetoja.blogspot.com Mikäli tällä viinapuolella jotain tapahtuu niin kirjoittelen sitten aiheesta lisää.

Kehtaako joku epäillä MUN selkärangan  kestävyyttä saatana? Minäkö muka tekisin äkkipikaisia päätöksiä ja vaihtaisin suuntaa hetkessä? Kääntäisinkö muka takkini nurkan takana ja innostuisin täysin eri asioista mistä liekehdin juuri hetki sitten - kyllä! Juuri sellainen minä olen!  Tästä syystä ehkä saan oikeutetusti hyvin usein käydä seuraavan keskustelun uudestaan ja uudestaan: Sinä: Vieläkö on korkki pysynyt kiinni? Minä: Kyyllä, kohta tulee vuos täyteen. Sinä: Oikeesti? Ihanko kokonaan? Etkö tosiaan oo yhtään ottanu? Minä: En yhtään, paitsi sen yhden kerran kroatian lentokentällä kun vahingossa huikkasin väärästä lasista. Sinä: Aikamoista! Onpa kyllä ihme. Ajattelin, että oot alkanut taas juomaan kun ei oo blogistakaan mitään kuulunu. Ylläoleva keskustelu käydään viikottain, usein jopa samojen ihmisten kanssa. Eihän siinä mitään, jaksan kyllä käydä tämän keskustelun uudestaan ja uudestaan, koska alan olla jopa itsekin hieman yllättynyt sekä ylpeä saavutuksestani. ...

I'm Back! ”Valtavan” sosiaalisen painostuksen edessä palaan pitkästä aikaa näppäimistöni ääreen kirjoittamankuulumisiani menneestä kesästä. Moni varmaan on jo mielessään ajatellut, että kirjoittaminen on loppunut koska pitkä ja karvainen kieleni olisi luiskahtanut takaisin pullon pohjalle. Ne jotka löivät vetoa ettei Herra Halonen pärjää kesää ryyppäämättä joutuvat nyt karvaasti pettymään. Noin 4,5 kuukautta ovat menneet täysin juomatta. Tai jos ihan rehellisiä ollaan, niin olen ottanut yhden huikan normaalista oluesta, mutta suonette minulle selityksen tapahtuneesta: Olimme lomamatkalla Kroatiassa ystäviemme luona ja paluumatkalla lentokonetta odotellessamme pistäydyimme paikallisen lentoaseman baariosastolle. Hyvä ystäväni meni tilaamaan meille oluet – Minulle alkoholittoman ja hänelle tietysti ihan aidon tuotteen. Saavuttuamme pöydän ääreen kaadoimme oluet laseihimme. Pyörähdettyäni ympäri vilkaistakseni laskeutuvaa lentokonetta lasinretaleet olivat naamioituneet toistens...

3,5 vk Siitä suonenvedosta, jonka sain keskellä työpäivää, on nyt kulunut kolme ja puoli viikkoa. Aika on mennyt kyllä hurjan nopeasti ja dokaamattomuus ei ainakaan vielä ole ollut ongelma. Kaikki on mennyt ”liian” hyvin, ottaen sen, että vanhalla tyylillä olisin lipittänyt jo pari lonkerolaatikkoa tässä ajassa. Ensimmäinen todellinen koitoskin on nyt takana. Tottakai tähän kolmeen ja puoleen viikkoon sisältyy niitäkin hetkiä kun suuta on alkanut napsaamaan tai kielen sivuista herahtaa sylki suuhun kun aivot tarjoilevat kylmän oluen tuomaa muistikuvaa sen herkullisuudesta. Viinan jättäminen muistuttaa hyvin paljon röökin polton lopettamista, mutta ei ole läheskään yhtä vaikeaa. Koen samanlaisia ”ahh. tähän sopisi bisse” -hetkiä samalla tavalla kuin tupakan polttoa lopettaessa haaveilin tupakasta. Alkoholin kanssa nämä hetket kuitenkin viuhahtavat ohi hyvin paljon nopeammin kuin röökin kanssa. Yleensä tällainen tilanne on vain hetken ajatus, joka menee itsestään ohi. Jos ajatus on ku...

Nyt tulee taas tällainen diipadaapa kirjoitus omasta elämästä, johon ei liity alkoholi. Jos haluat siis lukea vain alkoholiin liittyvistä koettelemuksista niin skippaa tämä kirjoitus ja odota muutama päivä. Parin päivän päästä on luvassa viikonlopun raportti sekä lyhyet epäasiallinen testi alkoholittomista oluista. Jos kuitenkin haluat tietää minusta enemmän ja kuulla muun muassa hullunkurisesta perheestäni niin jatka ihmeessä. Aloitan nyt tästä sekalaisesta seurakunnasta joka asuu kanssani. Olen jo muutamaan kertaan viitannut kirjoituksissani meidän kuuden hengen erikoislaatuiseen perheeseen ja nyt avaan hieman tilannetta. Jos kuvailisin asumismuotoa facebookin valikosta valittavalla monivalintakysymyksellä vastaus olisi: It’s complicated.  Asumme Seutulassa hevosten ja kukkojen keskellä isolla metsään rajoittuvalla tontilla. Asuntomme on noin 250m2 ja kanssani asuu lyhyesti kerrottuna minä, Vaimoni, exäni, kaksi lastani, exäni lapsi, exäni mies, paras kaverini, lapseni...

Haloset mökillä Eka viikonloppu takana ilman alkoholia ja ajattelin hieman avata taas fiiliksiä. Tavatessa tuttuja ja kavereita monen ensimmäinen kysymys kuuluukin "onko korkki pysynyt kiinni?". Tästä tulee aina jostain syystä hieman "nolo" olo, ihan kuin se olisi jotenkin vaikeaa tai aivan kuin olisin niin pahasti viinan orja, että yksi viikko tai viikonloppu olisi ylivoimainen haaste. Ja jos ei ole niin miksi olen tehnyt tästä näin ison numeron? En siis tiedä myönnänkö, että alkoholi on minulle ongelma vai teenkö kärpäsestä härkäsen. Olen tietysti itse tehnyt tästä näin ison shown, joten kysymys on täysin oikeutettu ja yleensä näistä pelinavauksista on lähtenyt ihan mukava keskustelu, jossa muutkin pohtivat omaa viinan käyttöä ja ruoditaan koko aihetta muutaman tovin. Ehkä siis turha pohtia liikaa ja jatkaa vain samaan malliin. Odotin viikonloppua todella innoissani. Aivan kuin se olisi ensimmäinen haaste tai koitos ja pääsisin testaamaan itseäni. Tuleeko...

Tällä hetkellä blogia on luettu yli 10 000 kertaa mikä on aivan käsittämättömän häiriintynyt määrä. En pysty mitenkään ymmärtämään ketä kiinnostaa keskinkertaisen suomalaisen miehen jorinat, jotka on pääsääntöisesti kirjoitettu vain itseä varten. Ymmärrän kyllä jos oma äitini on kiinnostunut tekemisistäni, mutta se, että myös sinun äitisi on saattanut lukea näitä on käsittämätöntä. Olen myös saanut hirmuisen määrän kannustavia kommentteja sekä ihmisten omia kokemuksia. Vittuilua suoraan päin naamaan on tullut hyvin vähän jos ollenkaan - hieman toki äänekästä ihmettelyä. Kaikella tällä tuella on kuitenkin hirmu positiivinen sekä myös painostava vaikutus. Väitänkin, että sortuminen yhteen bisseen on nyt huomattavasti hankalampaa - kiitti vaan vitusti! ;) Rakas siskoni nerokkaasti lanseerasikin mainoslauseen "Tykkäämällä ruuvaat korkkia kireemmälle!" Lisää siskoni kuolemattomia letkautuksia sekä hänen saippuaoopperamaisesta käänteiden täyteläisestä elämästä voi käydä lukemassa...

Kaikki varmasti tietävät sen tunteen mikä tulee hyvin ryypätyn illan jälkeen. Ei joka kerta, mutta aika usein. Itselle pikku ryypiskelystä tuli harvemmin morkkista, mutta lähes joka kerta kun olin baarissa tai ilta oli mennyt pitkäksi niin ahdisti. En yleensä tee kännipäissäni mitään peruuttamatonta vaan hölmöily rajoittuu apinamaisiin letkautuksiin, huonoihin karaokevetoihin sekä rahanmenoon. Muutaman kerran on helikopterikin saattanut näkyä, mutta se tosin ei aina ole liittynyt ryyppäämiseen. Olen aina ollut sitä mieltä, että hyvän olon ja hauskuuden määrä on vakio; Jos tänään ryyppään ja pidän erityisen hauskaa niin se on kuin lainaisi hyvää oloa seuraavalta päivältä, joten se on ollut aina ihan OK. Nukahdan yleensä todella helposti. Menen noin kello 23:00 sänkyyn, pelaan ehkä vartin candy crashiä, laitan silmät kiinni ja nukahdan kesken hyvänyöntoivotuksen. Ikinä ei ole vaikea nukahtaa. Eilen pyörin sängyssä ja muistan katsoneeni vielä 1:57 kelloa ja mietin, että mitähän vittua s...

Kuka olen? Olen täysin normaali 36 vuotias nuori mies… tai pikemminkin vanhan poika joka päätti aivan yht’äkkiä kesken työpäivän lopettaa ryyppäämisen. Jos joku nyt luulee, että ryyppäsin kesken työpäivän niin en kuitenkaan. En juo työaikana eikä työni tai urheilu kärsi juomisesta – Kyllähän pikku darrassa pystyy nuori kloppi pelaamaan? ;) En muutenkaan ehkä ole täysin alkoholisoitunut ja kulutukseni on ehkä normaalin suomalaisen keski-ikäisen miehen tasolla, mutta se vaikuttaa kuitenkin monella tapaa elämääni, joten päätin ottaa selvää paraneeko elämänlaatu sekä parisuhde, kuten joka paikassa kerrotaan. Elän melko tavallista elämää (tai en ehkä sittenkään) vaimon, kahden lapsen, ex-vaimon sekä hänen miehensä kanssa. Saattoi kuulostaa erikoiselta, mutta avaan sitä ehkä joskus toiste. Kuinka paljon kulutan alkoholia? Yritän olla rehellinen, mutta saattaa olla, että vaimoni näkee tilanteen hyvin eri tavalla. Juon hyvin harvoin arkisin alkoholia. Vain jos on juhlat, televisiost...